Toimiston olosuhdeopas

Enemmän työssä viihtymistä ja työtehoa, vähemmän poissaoloja. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Tiedätkö, ovatko teidän toimistonne työskentelyolosuhteet parhaat mahdolliset tehokkaaseen työntekoon?

Toimiston olosuhteiden tulisi olla miellyttävät, virkeyttä edistävät, raikkaat ja terveelliset. Optimaaliset sisäolosuhteet työpaikalla ovat osittain subjektiivinen kokemus – yksi tekee töitä t-paidassa samalla kun vieruskaveri hytisee villapaidassa. Kolmas valittaa ilman tunkkaisuudesta ja neljäs vedon tunteesta. Heistä jokainen on oikeassa.

Yksilöllisten kokemusten lisäksi sisäilmastoa voidaan myös mitata ja valvoa objektiivisesti. Vain mittaamalla voidaan varmistua sisäilmaston laadusta. Kun panostat henkilöstön hyvinvointiin ja luot terveelliset olosuhteet toimistoon, lisäät edellytyksiä myös yrityksesi menestykseen.

Lue alta siitä, mikä kaikki vaikuttaa toimiston olosuhteisiin.

Tutustu tarkemmin myös siihen, miten autamme parantamaan olosuhteita.

Toimiston olosuhdeopas, ole hyvä.

Lämpötila

Lämpötila on jokaiselle tuttu ja helposti aistittava olosuhdemittari, ja tärkein sisäolosuhteiden viihtyvyyteen vaikuttava tekijä. Liian lämmin huoneilma tuntuu usein tunkkaiselta. Huonosta sisäilmasta tehdyt valitukset saattavat vähentyä pelkästään säätämällä lämpötila kohdilleen.

Subjektiiviseen lämpötilan kokemiseen vaikuttavat mm. henkilön ääreisverenkierto, kehon rakenne, terveydentila ja persoonallisuus.

Lämpötila vaihtelee vuodenaikojen mukaan myös sisällä, ja suositusten mukaan näin tulisikin olla.

Kevyt istumatyö vaatii korkeamman lämpötilan verrattuna fyysisempään työhön. Suositusten mukaan toimiston tavoitelämpötila on talvella on 21,5 °C ja kesällä 24,5 °C.

Ohjeelliset arvot:

• kevyt istumatyö: 21–25 °C
• muu kevyt työ: 19–23 °C
• keskiraskas työ: 17–21 °C
• raskas työ: 12–17 °C

Veto

Vedon tunne on yleisimpiä olosuhdehaittoja työpaikalla. Vedon tunteella tarkoitetaan ihmisten kokemaa kylmyyden tunnetta sisätiloissa, usein sisälämpötilasta riippumatta. Yleisesti vedon tunne johtuu työpisteelle virtaavasta huoneilmaa kylmemmästä ilmasta.

Vedon aiheuttajia ovat tyypillisesti ilmanvaihto, tilojen väliset lämpötilaerot tai isot kylmää säteilevät pinnat, kuten isot ikkunat. Vanhoissa rakennuksissa vedon tunnetta voivat aiheuttaa myös vuotavat rakenteet. Myös liian alhainen sisälämpötila aiheuttaa vedon tunnetta, vaikka tätä ei voidakkaan todentaa vain sisälämpötilaa tarkastelemalla.

Vähennä vedon tunnetta työpaikalla:

Tarkista oikea sisälämpötila

Suuntaa ilmavirrat siten, etteivät ne osu kasvoihin, niskaan tai selkään.

Sijoita työpisteet etäämmälle isoista ikkunoista tai muista kylmää säteilevistä pinnoista.

Tiivistä ja korjaa vanhat rakenteet.

Hiilidioksidi

Hiilidioksidin tärkein lähde sisätiloissa on ihminen. Hiilidioksidia tulee huoneilmaan myös ulkoilmasta, jossa sen pitoisuus on noin 400 ppm.

Liian korkea hiilidioksidipitoisuus tekee huoneilmasta tunkkaisen ja aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, työskentelytehon alenemista ja kognitiiviset taidot, kuten päättelykyky tutkitusti huononevat.

Hiilidioksidipitoisuus saattaa nousta korkeammalle esimerkiksi neuvottelutilassa tai toimistossa, jossa ihmiset viettävät tiiviisti pidempiä aikoja. Kohonnut hiilidioksidipitoisuus kertookin riittämättömästä ilmanvaihdosta. Hiilidioksidin mittaus jatkuvatoimisesti on suositeltavaa.

Hyvä hiilidioksipitoisuuden arvo on noin 800 ppm.
Tyydyttävä hiilidioksidipitoisuus on alle 1500 ppm.

Valaistus

Valaistuksella on merkittävä rooli työssä viihtymisessä. Valaistus vaikuttaa työntekijän vireyteen ja työtehoon. Riittämätön valaistus aiheuttaa väsymystä ja jopa vaaratilanteita.

Valaistukselle ei ole määritelty yleispäteviä ohjearvoja, joten valaistuksen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon tilan käyttötarkoitus, työn laatu sekä se, kuka tilassa työskentelee. Riittävää valaistusta arvioitaessa onkin aina hyvä kysyä työntekijöiltä, miten he kokevat nykyisen valaistuksen.

Huomioi valaistuksessa:

Työntekijän ominaisuudet: ikä, näkökyky, silmälasit ja vireystila.

Työtehtävien ominaisuudet: yksityiskohtien koko (esim. kirjaimien koko), yksityiskohtien erottuvuus ympäristöstään, mahdolliset vaaratilanteet

Tilan ominaisuudet: valon suunta ja tasaisuus (häikäiseminen, varjot, heijastukset) viereisten tilojen valaistus (ei suuria eroja)

+ suosi luonnonvaloa aina kun mahdollista.

Melu

Melu on ei-toivottua ääntä. Häiritseväksi koettu melutaso on aina hyvin yksilöllinen. Tasaista melua häiritsevämmäksi koetaan äkilliset, yksittäiset äänet.

Melu häiritsee keskittymistä ja laskee työtehoa. Se on biologinen stressitekijä, joka aiheuttaa lihasjännitystä, päänsärkyä, ärsyyntyneisyyttä ja lisää tapaturmavaaraa. Pitkäkestoinen altistus melulle aiheuttaa lisäksi stressiä ja unihäiriöitä, nostaa sykettä ja verenpainetta, ja pahimmillaan johtaa jopa sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin.

Melua voidaan työpaikalla vähentää mm. väliseinäkkeillä ja melua absorboivilla materiaaleilla. Toimistossa melua voidaan torjua myös tilasuunnittelulla, ja tarjoamalla erilaisia tiloja työntekijöiden käyttöön. Meluntorjunnassa on myös oleellista kiinnittää huomio laitteiden äänitasoon jo hankintoja tehtäessä.

Yleisiä äänitasoja:

• Normaali keskustelu 50 – 60 dB(A)
• Kuuloa heikentävä melutaso 80 dB(A)
• Konserteissa yleisesti 90-100 dB(A)

Tunkkaisuus

Sisäilman tunkkaisuus on yleinen sisätiloissa koettu olosuhdehaitta, joka johtuu useammasta tekijästä.

Tunkkaisuutta aiheuttavat:

Liian korkea sisälämpötila
Liian korkea hiilidioksidipitoisuus
Pöly
Kosmetiikasta aiheutuvat tuoksut
Ilman epäpuhtaudet, kuten rakennusmateriaaleista jakalusteista haihtuvat päästöt

Tunkkainen sisäilma alentaa työtehoa ja riippuen tunkkaisuuden aiheuttajasta, saattaa aiheuttaa myös esimerkiksi allergisia oireita tai muita hengitystieoireita.

Sisäilman tunkkaisuuteen voidaan vaikuttaa säännöllisellä siivouksella, riittävällä ilmanvaihdolla ja/tai tuuletuksella, lämpötilan säädöllä sekä ilmanpuhdistuksella.

Suhteellinen ilmankosteus

Sisäilman suhteellinen kosteus vaihtelee vuodenaikojen ja sään mukaan. Talvella sisäilma on kuivempaa ja kesällä kosteampaa ulkoilman kosteuden mukaan. Kuiva sisäilma saattaa aiheuttaa hengitysteiden, silmien limakalvojen ja ihon ärsytysoireita.

Liian kostea sisäilma puolestaan saattaa kertoa rakennusteknisistä ongelmista ja aiheuttaa vaurioita rakenteisiin.

Sisäilman kuivuus on sinänsä normaalia, ja se korostuu etenkin uudemmissa koneellisen ilmanvaihdon rakennuksissa. Kuivaa huoneilmaa voi kevyesti kostuttaa ilmankostuttimella, mutta tällöin suhteellista ilmankosteutta tulee ehdottomasti mitata ja seurata, ja huolehtia ilmankostuttimen hygieniasta.

Normaali suhteellinen ilmankosteus:
• talvella 20 – 40%
• kesällä 50 – 70%

Sisäilman epäpuhtaudet

Helposti aistittavien olosuhdetekijöiden lisäksi sisäilmassa saattaa olla terveyttä uhkaavia määriä pienhiukkasia, VOC-yhdisteitä tai muita ilman epäpuhtauksia, joita ihmiskehon on hankala tai mahdoton aistia.

Pienhiukkaset
Pienhiukkaset ovat kooltaan alle 2,5 μm kokoisia hiukkasia. Suuri osa pienhiukkasista syntyy ulkoilmassa, mutta ne löytävät tiensä tehokkaasti myös sisälle ihmisten ja ilmanvaihdon mukana. Suomessa pienhiukkasten lähteitä ovat mm. teollisuus, liikenne ja puun poltto. Sisätiloissa pienhiukkasen lähteitä ovat esimerkiksi kynttilöiden poltto ja ruuan laitto.

Hiukkasmaisia epäpuhtauksia ovat myös allergeenit (homeet, mikrobit, siitepöly, eläinpöly), virukset ja epäorgaaniset kuidut. Pienhiukkaset kulkeutuvat hengityksen mukana elimistöön. Pienemmät hiukkaskoot eli ultrapienet hiukkaset pääsevät tunkeutumaan aina verenkiertoon saakka.

Pienhiukkaset saattavat aiheuttaa lyhytaikaisia terveyshaittoja, kuten yskää, nuhaa, hengenahdistusta, toimintakyvyn heikkenemistä ja astmaoireita. Ne ovat yhteydessä myös sydän- ja verisuonisairauksiin, keuhkosyöpään sekä kohonneeseen sydänkohtausriskiin.

Sisäilman hiukkaspitoisuudet selvitetään sisäilmamittauksella PM2.5 sensorin avulla. Myös ultrapieniä hiukkasia voidaan mitata erillisellä tarkkuusmittarilla. Pienhiukkaset voidaan tehokkaasti puhdistaa sisäilmasta ilmanpuhdistimien avulla.

WHO suosittelee 24 tunnin altistuksen raja-arvoiksi PM 2.5 ja PM 10 hiukkaspitoisuuksille 15 µg/m³ ja 45 µg/m³

VOC-yhdisteet

Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä eli VOC-yhdisteitä tunnetaan paljon. Ne ovat kaasuja ja niihin kuuluvat esimerkiksi aromaattiset hiilivedyt kuten tolueeni ja bentseeni, aldehydit, alkaanit, ketonit, terpeenit, halogenoidut yhdisteet, esterit ja alkoholit kuten etanoli ja propanoli. Jo yksittäinen yhdiste voi olla haitallinen. Etenkin useamman yhdisteen yhteisvaikutuksena niiden epäillään olevan terveydelle haitallisia.

Sisäilman VOC-yhdisteet voivat olla lähtöisin rakennuksesta (mm. uudet huonekalut, uudet maalipinnat, vanhat kostuneet rakenteet), ihmisten toiminnoista rakennuksessa (mm. pesuaineet, muut kemikaalit) tai ulkoilmasta.

VOC-yhdisteiden aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa silmien ja limakalvojen ärsytysoireet sekä päänsärky. Pitkäaikainen altistus korkeissa pitoisuuksissa saattaa aiheuttaa myös mm. syöpää tai keskushermostosairauksia.

Koska VOC-yhdisteitä on paljon, niiden havaitseminen aistinvaraisesti vaihtelee suuresti. Osalla VOC-kaasuista on voimakas tuoksu, kun osa on täysin hajuttomia. Toiset oireilevat VOC-yhdisteistä herkemmin, mutta haitallisten VOC-yhdisteiden pitkäaikaisvaikutukset ovat kaikille yhtä vaarallisia.

VOC-yhdisteitä voidaan mitata kokonaisuutena tVOC-sensorilla (total VOC). tVOC-mittaus hyvin osviittaa siitä, onko tilassa korkeita VOC-pitoisuuksia tai miten ne vaihtelevat. VOC-yhdisteiden alkuperää voidaan näin selvittää tarkemmin.

Mikäli tVOC kokonaispitoisuus jää alle toimenpiderajan 400 μg/m3 , ei se tarkoita etteikö haihtuvista orgaanisista yhdisteistä voisi aiheutua terveyshaittaa.

Virukset

Uusimmat tutkimustulokset todistavat, että virukset voivat tarttua ilman välityksellä ihmisestä toiseen. Virukset ovat ultrapieniä hiukkasia (koko vaihtelee 0,02-0,5 μm, koronavirus SARS-CoV-2 on halkaisijaltaan 0,05-0,12 μm), jotka leijuvat ilmassa tyypillisesti toisen pienhiukkasen pinnalla.

Viruksen tartuttavuus (kauanko virus pysyy aktiivisena ilmassa, kuinka suuri pitoisuus tartuntaan vaaditaan) vaihtelee suuresti viruksesta riippuen. Samoin virusten aiheuttamat oireet vaihtelevat.

Erittäin pienen kokonsa ja tartuttavuuteen riittävien pienien pitoisuuksien vuoksi virusta ei voida havaita sensoreilla ilmasta. Tehokkaalla, jatkuvalla ilmanpuhdistuksella sisäilmaa voidaan kuitenkin pitää puhtaana ilmassa leijuvista viruksista.

Home ja mikrobit

Homeongelmat voivat johtua esimerkiksi rakennusvaiheen aikana tehdyistä virheistä tai kiinteistön ylläpidon laiminlyönneistä. Suomessa tyypillisesti sisäilmaongelmat on mielletty homeongelmaksi, mutta kuten huomamme, sisäilmaongelmia aiheuttaa moni muukin asia.

Homeiden itiöt ja mikrobit ovat kooltaan tyypillisesti <5µm hiukkasia, jotka leijuvat hyvin ilmassa. Hengitysilman mukana ne pääsevät limakalvoille ja hengitysteihin, pienimmät myös keuhkorakkuloihin. Osa mikrobeista tuottaa VOC-kaasuja, ja osan on myös havaittu tuottavan toksiineja eli myrkkyjä.

Mikrobit ja homeitiöt aiheuttavat lukuisia terveyshaittoja kuten; nuha, yskä, silmien kutina, päänsärky, pahoinvointi, kuumeilu ja allergiaoireet.

Home- ja mikrobiongelmat voidaan todentaa sisäilmateknisillä tutkimuksilla.

Mikrobivaurioituneet rakenteet tulisi aina korjata. Tehokas ilmanpuhdistus mahdollistaa tilan käytön sillä välin, kun korjausta tai mahdollista muuttoa suunnitellaan tai väistötilat ovat etsinnässä.

Pöly

Huoneilmassa leijuvalla pölyllä tarkoitetaan hengitettäviä hiukkasia, hiukkaskooltaan PM10, eli alle 10μm kokoisia hiukkasia.

Pölyn lähteitä on lukuisia, kuten paperi, tekstiilit, eläimet, ihmiset ja ulkoilman lähteet siitepölystä teollisuuteen. Hiukkaset tarttuvat toisiinsa ja laskeutuvat hitaasti pinnoille. Ilmavirtausten mukana pöly lähtee taas liikkeelle.

Hengitettävät hiukkaset kulkeutuvat hengityselimiin, mutta ne eivät pääse pienhiukkasten tavoin keuhkoihin saakka. Herkät hengitystiesairaat, erityisesti astmaatikot, sekä pikkulapset voivat saada pölyisestä ilmasta nuhaa, yskää sekä kurkun ja silmien kutinaa ja hengitysoireita.

Laskeutuvaa pölyä voidaan puhdistaa säännöllisellä siivouksella. Leijuvaa pölyä voidaan puhdistaa ilmanvaihdon tai ilmanpuhdistuksen keinoin.

Toivottavasti lukemastasi oli sinulle hyötyä. Kuten huomaamme, sisäilmaston osatekijät ovat osittain aistittavia asioita, ja siksi myös kokemus niistä on yksilöllinen. Toisaalta, kaikki sisäilman puhtauteen liittyvät seikat voivat olla terveydelle vaarallisia, vaikka ne eivät ole lainkaan aistinvaraisesti havainnoitavissa. Kokonaisuus on kompleksinen ja alati muuttuva. Ainut tapa varmistua siitä, että toimiston olosuhteet ovat optimaaliset eli terveelliset ja turvalliset on sisäilman jatkuva mittaus ja seuranta.

Air0 on sisäilmaston ja puhtaan sisäilman asiantuntija. Tarjoamme kotimaista ilmanpuhdistusta ja hajunpoistoa sekä sisäilman jatkuvaa mittausta.

Haluamme auttaa sinua varmistamaan, että toimistosi on terveellinen, turvallinen ja tehokas ympäristö tehdä työtä.

Näin me Air0:lla voimme auttaa sinua:

1

Sisäilman mittaus sisäilmasensorilla – tarkkaa tietoa olosuhteista 24/7
2

Tehokas ilmanpuhdistus avuksi esimerkiksi ilmanvaihtoa avittamaan, siitepölykaudelle ja tiloihin joissa oireillaan tai kokoontuu paljon ihmisiä
3

Hajunpoistolaitteet tunkkaisuutta ja epämiellyttiä hajuja tai liiallisia tuoksuja poistamaan